Me kuntoutusalan ammattilaiset kohdataan jatkuvasti päänsärystä kärsiviä asiakkaita, eikä ihme, sillä jännityspäänsärkyä esiintyy globaalisti 26 %:lla, tehden siitä yhden maailman yleisimmistä vaivoista. Päänsärkytyypeistä juuri jännityspäänsärky on kaikista yleisin. Sen syntyperä on vielä toistaiseksi tuntematon eikä sen määrittelystä ole saatu yksimielisyyttä, joka osaltaan vaikeuttaa asianmukaiseen hoitoon hakeutumista ja sen täsmähoitoa.
Jännityspäänsärystä kärsii niin nuoret kuin vanhemmatkin, pääosin työikäiset, joiden ikähaarukka vaihtelee 20-64 ikävuoden välillä. Tyypillinen jännityspäänsärystä kärsivä henkilö on noin
40-vuotias nainen.
Jännityspäänsärkyjä luokitellaan kolmeen alatyyppiin (International Classification of Headache Disorders, 2018) sen esiintymistiheyden perusteella: epäsäännöllinen episodinen, säännöllinen episodinen* ja krooninen jännityspäänsärky***.
*IETTH – Infrequent Episodic Tension-Headache type
** FETTH – Frequent Episodic Tension-type Headache
*** CTTH – Chronic Tension-type Headache
Näillä kaikilla jännityspäänsäryn alatyypeillä on yhteinen piirre – molemminpuolinen ei-pulsoiva, puristava kipu, joka on usein lievää tai kohtalaista ja joka ei pahene liikkeessä eikä siihen liity pahoinvointia tai oksentelua. Poikkeuksena lievä pahoinvointi voi esiintyä kroonisen jännityspäänsäryn kohdalla. Kivun sijainti on usein pään sivussa, otsalla ja/tai takaraivon alueella. Joskus valo ja melu ärsyttävät, mutta harvoin samanaikaisesti.
Huolellinen anamneesi, erotusdiagnostiikka ja kliiniset tutkimukset luovat perustan jännityspäänsäryn diagnoosille. Jännityspäänsäryn syntyyn liittyvät kallonpohjan ja niskan lihakset, stressi sekä keskushermoston herkistyminen. On spekuloitu, että myofaskiaaliset nosiseptorit aktivoituvat, joka johtaisi niiden herkistymiseen. Tämä herkistyminen sitten johtaisi lihaskipujen ilmenemiseen ja sitä kautta jännityspäänsärkyyn. Toistuvien lihaskipujaksojen ajatellaan herkistävän keskushermostoa sillä seurauksella, että jännityspäänsäryistä tulee jatkuvia. Tämän vuoksi lihasperäiset tekijät voivat olla syynä vaivan akuuttiin ja krooniseen luonteeseen.
Jännityspäänsärky voi aluksi tuntua lievältä vaivalta, mutta pahentuessaan se voi muuttua merkittäväksi häiriötekijäksi, joka voi aiheuttaa työstä poissaoloja, vähentää sosiaalisia suhteita ja pahimmillaan johtaa masennukseen. Lisäksi kokemamme stressi ja ahdistus saattavat olla laukaisevia ja merkityksellisiä tekijöitä jännityspäänsäryn puhkeamisessa.
Jännityspäänsäryssä on havaittu sukupuolieroja mm. trigger-pisteiden esiintyvyydessä erityisesti ohimon-, kallonpohjan- ja m. splenius capitis-lihaksissa. Jännityspäänsärkyä kokevilla naisilla on havaittu enemmän aktiivisia trigger-pisteitä edellä mainituilla lihasalueilla kuin vastaavasti miehillä. Lisäksi naisilla on havaittu alhaisempaa painekynnystä, joka voisi selittää herkempää herkistymistä.
Kroonistuvan jännityspäänsäryn tekijöitä voivat olla rentoutumisen puute, unihäiriöt, lääkkeiden väärinkäyttö, pään asento sekä lihasten jännittyneisyys.
Tällä hetkellä hyväksytyin malli kroonisen jännityspäänsäryn kivun alkuperästä perustuu herkistymiseen. Tämän mallin mukaan nosiseptio voisi johtua yläkaulan segmenttien C1-C3 hermottamien lihasten, trapeziuksen yläosan, sternocleidomastoideuksen, temporaliksen ja masseterin jatkuvasta nosiseptiosta. On teorisoitu, että jos tämä nosiseptio jatkuu pitkään, herkistää se keskushermostoa jatkuvan ärsyketulvan vuoksi ja johtaa jännityspäänsärkyyn.
Fysioterapian erilaisia interventioita on tutkittu päänsäryn hoidossa jo pitkään. On sanomattakin selvää, että fysioterapialla pyritään vähentämään kipua, vaikuttamaan jännityspäänsäryn esiintymistiheyteen ja parantamaan elämänlaadullisia tekijöitä. Kuitenkin yksimielisyys jännityspäänsärkyjen hoitoprotokollasta puuttuu.
Repiso-Guardeñon (2023) tutkimuksessa tutkitut interventiot, kuten nivelmanipulaatio, trigger-pisteiden käsittely, hieronta, sähköakupunktio, neuraalimobilisaatio, akupunktio tai joistakin näistä interventioista koostuva kombinaatio saivat aikaan kivun vähenemisen sekä päänsärkyjaksojen vähenemistä. Näitä interventioita yhdisti se, että ne kohdistuivat aina kallon alueelle, kaularankaan sekä leukaluuhun.
Carvalho (2023) ja kumppaneiden tutkimuksessa tehtiin vertailuja eri interventioiden välillä kaularankaperäisessä päänsäryssä. Parhaisiin tuloksiin lyhyellä aikavälillä päästiin manipulaation ja kuivaneulauksen kombinaatiohoidolla, mutta ennen kuin julistetaan ne virallisesti parhaiksi metodeiksi, niin tutkimuksessa todetaan, ettei tämän perusteella voi tehdä yksiselitteistä suositusta päänsäryn hoitoon.
Miten me sitten niitä hoidetaan, jos mikään metodi ei ole ylivoimainen? Päänsärkyä voi hoitaa nivelmanipulaatiolla, mobilisaatiolla, neuloilla, pehmytkudostekniikoilla sekä liikunnallisilla interventioilla ja näiden kombinaatioilla. On hyvä ottaa huomioon myös nuo altistavat taustatekijät, kuten stressi ja uni, ja vaikuttaa niihin, jos mahdollista.
Annetaan tutkijoiden tehdä lisää arvokasta työtä, jotta voimme tulevaisuudessa tarjota mahdollisimman laadukasta näyttöön perustuvaa hoitoa. Siihen tarvitaan meidän kliinikkojen puolelta vain kärsivällisyyttä.
Marko Demidoff
Fysioterapeutti ja osteopaatti
Lähteet:
Angela Repiso-Guardeño, Noelia Moreno-Morales, María Angeles Armenta-Pendón, María del Carmen Rodríguez-Martínez, Ricardo Pino-Lozano and Juan Antonio Armenta-Peinado. 2023. Physical Therapist Interventions to Reduce Headache Intensity, Frequency, and Dura-
tion in Patients With Cervicogenic Headache: A Systematic Review and Network Meta-Analysis.
Jung, A., Carvalho, G. F., Szikszay, T. M., Pawlowsky, V., Gabler, T., & Luedtke, K. 2023. Physical Therapist Interventions to Reduce Headache Intensity, Frequency, and Duration in Patients with Cervicogenic Headache: A Systematic Review and Network Meta-Analysis.
