Miten taitoja kannattaisi harjoitella? Miten opimme taitoja? Kuinka taitoja valmennetaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin haetaan vastauksia erilaisten taustateorioiden kautta. Liikunta- ja urheilutaitojen oppimista pyritään ymmärtämään ja selittämään teorioilla, koska vanhan sanonnan mukaan ”Hyvä teoria on parasta käytäntöä.” Tällä hetkellä lukuisista taitoteorioista kolme on näytöiltään ja yleisyydessään ylitse muiden. Ne ovat informaation prosessointiteoria, ekologinen dynamiikka ja ennakoiva prosessointi.
Kolme valtateoriaa
Informaation prosessointiteoriassa ihmistä verrataan tietokoneeseen. Aistien välityksellä saadaan informaatiota, joka prosessoidaan aivoissa ja pistetään lopulta täytäntöön. Teorian ydin on vakiinnuttaa haluttu ja ennalta määritelty liikemalli vahvaksi identtisten toistojen avulla. Taitava suoritus on aikaisemmin opitun taidon menestyksellistä toteuttamista. Käytännön toiminnassa informaation prosessointiteoria näyttäytyy määrätietoisena harjoitteluna (deliberate practice).
Ekologisessa dynamiikassa oppija, oppimisympäristö ja opeteltava tehtävä ovat jatkuvassa dynaamisessa vuorovaikutuksessa toisiinsa ja tämän vuorovaikutuksen seurauksena syntyy taitava suoritus. Teoria korostaa informaation ja toiminnan välistä yhteenkytkentää. Ekologisen dynamiikan käytännön sovellustapa on non-lineaarinen pedagogiikka, jossa on viisi pääperiaatetta; oppimisen ohjaaminen rajoitteita manipuloimalla, kehon itseorganisoitumisen tukeminen, tarkkaavaisuuden suuntaaminen oman kehon ulkopuolelle ja representatiivisen (edustavan) oppimisen suunnittelu sekä toiminnallisen vaihtelun varmistaminen.
Taitoteoriaperheen uusin tulokas, ennakoiva prosessointi perustuu näkemykselle, jonka mukaan aivot tekevät jatkuvasti ennusteita mitä tulee tapahtumaan. Mikäli ulkoisesta maailmasta saadut aistihavainnot eivät vastaa oletettuja havaintoja, sisäistä mallia todellisuudesta päivitetään. Teoria perustuu bayesilaiseen todennäköisyysajatteluun ja se sopii liikunta- ja urheilukontekstiin erinomaisesti muun muassa epävarmuuden sietämisen kehittäjänä.
Sama kohde – eri taustaolettamukset
Edellä mainituilla taitoteorioilla on yhteinen tavoite, ne kaikki yrittävät selittää oppimisprosessia. Vaikka tavoite on yhteinen, taustaolettamukset teorioiden välillä poikkeavat suuresti. Kenties ratkaisevin ero teorioiden välillä on suhteutuminen suoritusvirheisiin. Informaation prosessointiteoria näkee virheet vihollisina, joita tulee välttää. Valmentaja/opettaja/ohjaaja/fysioterapeutti määrittelee ideaalisuorituksen, antaa mallin ja jos oppijan yritys poikkeaa tavoitellusta, virheet korjataan. Ekologinen dynamiikka puolestaan rakentuu etsimiselle, kokeilulle ja löytämiselle. Virheet ovat ystäviä, jotka mahdollistavat oppimisen. Ennakoivassa prosessoinnissa ennustevirheet ovat edellytys sisäisen mallin päivittämiselle.
Mistä ollaan tultu, missä ollaan nyt ja mihin ollaan menossa?
Taitoteoriat jäsentyvät suhteessa aikaan eri tavoin. Informaation prosessointiteoriassa taitava suoritta toistaa jotakin aikaisemmin oppimaansa- fokus on menneessä ajassa. Ekologinen dynamiikka kiinnittyy nykyhetkeen, taitosuoritus syntyy oppijan, tehtävän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta. Ennakoiva prosessointi katsoo tulevaisuuteen pyrkimällä ennakoimaan tulevaa.
Tekniikan ajattelu vai ”just do it”?
Myös suhde tietoisuuteen jakaa taitoteorioita eri leireihin. Informaation prosessointi on hyvin tietoisuuspainottunutta. Sekä oppija että opettaja ovat koko ajan hyvin tietoisia mitä tehdään, miksi tehdään ja miten tehdään. Oppijan tarkkaavaisuus on useimmiten kohdentunut oman kehon sisälle. Ekologinen dynamiikka on pitkälti tiedostamatonta. Suorituksen lopputulos on se mikä ratkaisee. Usein duaalitehtävillä (esimerkiksi päässälaskut liikesuorituksen aikana) tietoinen mieli houkutellaan pois liikkeen kontrolloinnista ja luotetaan kehon kykyyn itseorganisoitua. Ennakoiva prosessointi käsittää sekä tietoisia että tiedostamattomia elementtejä.
Pelikirja vai pelin luku?
Informaation prosessointiteoria korostaa top down -prosesseja, jolloin keskiössä ovat kokemukset, tiedot, muisti ja odotukset. Ekologinen dynamiikka asettaa suuren painoarvon bottom up -prosesseille eli aistijärjestelmien tuottamalle informaatiolle ja sen liittämiselle toimintaan. Ennakoivassa prosessoinnissa top down-prosessit muun muassa suuntaavat tarkkaavaisuutta ja kokemusten sekä tietojen pohjalta lasketaan todennäköisyyksiä tapahtumille ja bottom up -prosessien perusteella päivitetään sisäistä mallia, mikäli ennustevirheet antavat siihen aihetta.
Myös yhteisiä elementtejä löytyy
Eroavaisuuksistaan huolimatta taitoteoriat sisältävät myös yhteisiä elementtejä. Kaikkien teorioiden lopputavoitteena on automatisoitunut toiminta, joka vapauttaa kognitiivisia resursseja muihin kohteisiin liikekontrollin sijaan. Teoriat sanoittavat tämän tavoitteen eri termein; informaation prosessointiteoriaa puhuu automaattisesta suorituksesta, ekologinen dynamiikka itseorganisoitumisesta ja ennakoiva prosessointi minimoidusta ennustevirheestä.
Oppimisympäristö on toinen yhteinen nimittäjä. Kaikissa teorioissa tarkoituksenmukainen oppimisympäristö on keskeisessä roolissa. Voimakkaimmin eri teorioita sitoo yhteen käsitys harjoittelun merkityksestä. Olipa tapa ajatella mikä tahansa, harjoittelua ei voi korvata millään – taitojen oppiminen vaatii paljon työtä.
Työkalupakkiin tavaraa
Modernissa valmennuksessa ja opetuksessa tehokkaimmat valmentajat ja opettajat yhdistävät usein kaikkien kolmen teorian näkemyksiä, käyttäen informaation prosessointia perustekniikan opetteluun, ekologista dynamiikkaa erilaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin sopeutumiseen ja enna korkean suorituskyvyn havaintomotoriikkaan ja päätöksentekoon liittyvien tekijöiden kehittämiseen. Taitoteorioiden yhdistelemisen kanssa saa olla kuitenkin varovainen. Esimerkiksi edellä mainittu suhtautuminen virheisiin on yksi syy siihen, että teorioiden niputtaminen voi johtaa sekaannukseen. Taitava valmentaja / opettaja tuntee eri teoriat ja osaa hyödyntää eri teorioita eri tarkoituksiin oppijoiden tarpeista riippuen.
