Voimaharjoittelun jaksotus tai toiselta nimeltään periodisaatio on monialainen ja samalla vähintään samoissa määrin väitelty aihepiiri. Etenkin harjoitusuran alussa, yksinkertaisellakin etenemisellä voi saada erinomaisia tuloksia.
Harjoitusohjelman ainekset
Voimaharjoitusohjelma rakennetaan seuraavien muuttujien avulla: liikevalinnat, sarjat ja toistot, lepojaksot, frekvenssi ja toistoavara tai niin sanottu suhteellinen intensiteetti. Tässä yhteydessä keskitytään lähes yksinomaan sarjoihin ja toistoihin, joskin suhteellinen intensiteetti kulkee koko ajan matkassa mukana.
Oleellinen huomio on myös, että jatko koskee ainoastaan pääliikkeitä eli harjoituksen pääasiallisesta harjoitusvaikutuksesta vastaavia liikevalintoja. Apuliikkeitä voidaan tehdä jatkuvasti laajalla 9-15 toiston sarjapituudella tai muulla hyväksi nähdyllä tavalla.
Voiman osa-alueet
Sarjapituudella ja harjoitettavalla voiman osa-alueella ajateltiin pitkään oleva suora ja lähes binäärinen suhde niin, että 1-3 toiston työsarjoilla harjoitetaan maksimivoimaa ja 8-15 toiston sarjapituudella puolestaan perusvoimaa. Näiden sarjapituuksien väliin osuvien työsarjojen ajateltiin olevan jonkinasteinen sekoitus molempia. Nykyisen tiedon mukaan yhteys ei ole läheskään niin vahva, mitä on ajateltu ja harjoitusvaikutuksen voi ajatella painottavan tiettyä aluetta sarjapituuden mukaan niin, että esimerkiksi kolmen toiston sarja on osuu pääasiassa maksimvoima-alueelle, mutta hyödyttää myös perusvoimaominaisuuksia ja vastaavasti toisin päin.
Lyhyt johdanto on aiheeseen nähden siksi oleellinen, että voimaharjoitusuran alussa olevat harjoittelijat käyttävät aikaansa hyvin perusvoima-alueen harjoittamisessa. Siksi harjoittelu aloitetaan tältä alueelta ja sarjapituutta lyhennetään, kun progression toteutus ei enää onnistu.
Jaksotusmalli
Ehdotettava jaksotusmalli on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava:
Työsarjat ja toistot: 3×8
Lisätään kuormaa, kunnes, kunnes se ei enää onnistu harjoituskierrosta toiseen
Työsarjat ja toistot: 3×5
Lisätään kuormaa, kunnes, kunnes se ei enää onnistu harjoituskierrosta toiseen
Työsarjat ja toistot: 4×3
Lisätään kuormaa, kunnes, kunnes se ei enää onnistu harjoituskierrosta toiseen
Mallin toimimiseksi on asetettava muutama reunaehto. Ensinnäkin, aloitettaessa 3×8 sarja- ja toistoyhdistelmällä, jokaisen työsarjan lopussa on suositeltavaa olla noin 3 teknisesti puhdasta toista varaa. Tämä on edellytys, jotta progressiolle jää niin sanotusti tilaa. Jos jo ensimmäinen harjoitus aloitetaan maksimisuorituksella tai lähelle sitä, etenemismahdollisuudet jäävät hyvin kapeiksi.
Harjoitusfrekvenssi voi olla rakennettuna niin, että samaan pääliikkeeseen palataan viikon välein tai tarvittaessa hieman useammin. Esimerkiksi kyykky, leuanveto tai pystypunnerrus voi olla harjoituskierron aloittavassa ja lopettavassa harjoituksessa.
Progressiomuotona on yksinkertainen intensiteettiprogressio, jota on tarkoiotus toteuttaa maltillisesti. 2,5 kilogrammaa harjoituskierrosta toiseen riittää hyvin. Aiemmin mainitun pystypunnerruksen kohdalla se on usein jopa liikaa – minkä jokainen harjoitteen kanssa hyvin tuttavuutta tehnyt tietää – ja siten niin sanotut mikrolevyt tulisivat kyseeseen.
Käytännössä peräkkäiset harjoitukset voisivat näyttää seuraavalta: 3×8 60 kg, 3×8 62,5 kg, 3×8 65 kg… 3×8 70 kg – jossa seinä tulee vastaan ja kuormaa ei pystytä enää lisäämään niin, että kaikki työsarjat toteutuvat teknisesti puhtaasti halutuilla kriteereillä.
Tässä kohtaa kuorma voidaan pitää samana tai siinä voidaan pakittaa vaikkapa 2,5 tai 5 kg verran. Kierto alkaa uudestaan aiempaa lyhyemmällä sarjapituudella: 3×5 67,5 kg, 3×5 70 kg, 3×5 72,5 kg… 3×5 80 kg. Sarjapituuden pudotus ja mahdollinen pieni kuorman kevennys tehdään jälleen kerran ja progressio viedään loppuun kolmen toiston sarjoilla.
Tällä tapaa on “surffattu” lähes koko voiman osa-alueiden aalto aina perusvoimasta maksimivoimaan. Lopputuloksena niin maksimi- kuin perusvoimaominaisuudet ovat todennäköisesti kertaluokkaa korkeammalla kuin aloittaessa.
Huomionarvoista kokonaisuudessa on, että kevenysjakso on suositeltavaa pitää 3-4 viikon välein. Se voi koostua noin kalenteriviikon mittaisesta kevyestä harjoittelusta tai lyhyemmästä, lähes täysilevon jaksosta. Pääasia on, että kevennettyjä jaksoja on harjoittelussa säännöllisesti. Merkki onnistuneesta kevennyksestä on, että olotila on levännyt harjoitusmotivaatio entistäkin korkeampi.
Ei uutuuksia tai ihmeitä
Vanha sanonta voimaharjoittelun saralla on, että auringon alla ei ole mitään uutta. Tämä on erityisen totta tämän yksioikoisen jaksotusmallin suhteen, jota on varmasti toistettu lukuisissa yhteyksissä aiemmin ja mahdollisesti tiettyyn valmentajaan tai brändinimeen yhdistettynä.
Kokonaisuutta voi soveltaa haluamallaan tavalla niin, että sarjapituudet voivat elää kumpaan tahansa suuntaan. Esimerkiksi 3×10, 3×6 ja 4×2 olisi toteutuskelpoinen malli. Samaa voi sanoa kokeneemman harjoittelijan kohdalla 4×7, 5×4 ja 8×2 -tyyppisestä yhdistelmästä.
Jos jotakin, voimaharjoittelusta ja sen suunnittelusta ei kannata tehdä monimutkaisempaa kuin on sillä hetkellä tarpeen. Yksinkertainen eteneminen pitää keskittymisen itse tekemisessä ja edistyneemmät ja eksoottisemmat keinot ovat säästössä harjoitusuralla myöhemmin, kun niitä tarvitaan oikeasti.
Jos aihepiiri kiinnostaa ja haluat oppia siitä syvällisemmin, tutustu Voimaharjoittelu – teoriasta parhaisiin käytäntöihin teoksen 2. painokseen!
Kirjoittaja: Jukka Mäennenä







