Julkaistu Jätä kommentti

Huimauksen hoidon perusteet osa 1: Mitä huimaus on, miten oirekuvaa sanoitetaan ja miten oirekuva kääntyy työdiagnoosiksi?

Keskitymme tässä blogin ensimmäisessä osassa huimaukseen oireena ja miten oirekuvan perusteella voi tehdä työdiagnoosin. Toisessa osassa käsitellään huimauksen kliinistä tutkimista, jolla testataan ja varmennetaan työdiagnoosia.

Me kaikki tiedämme miltä ohimenevä huimaus tuntuu, vaikka tuntemuksen sanoitus voi olla haastavaa ja ajoittain mahdotonta, koska välttämättä tarkkaa sanaa aistitiedon kautta tulevalle tuntemukselle ei ole. Pitkittyneessä huimauksessa tavallisimpia aistien varaisia sanoituksia ovat: epätasapaino, huteruus, humaukset, laivankannella eläminen, liikkeen tuntu paikallaan, keinuttaminen, pyöritys, pyörryttäminen, kevytpäisyys, epävarmuuden tunne, matkapahoinvoinnin tunne, epätodellinen olo jne. Erilaisien tuntemuksien lukumäärän osalta huimausoireet ovat värikkäämpiä ja monimuotoisempia kuin kipuoireet.

Huimaustuntemuksilla on aina motoriset seuraukset, jotka ovat tavallisimmin enemmän häiritseviä kuin pysäyttäviä eli kokonaan tasapainon vieviä. Aistitieto johtaa huimaavaa epäselvästi, joten huimauksesta kärsivää joutuu tsemppaamaan ylimääräisesti pystyäkseen tekemään tavallisesti asiat, jotka menevät muuten menisivät automaattisesti ilman sen suurempaa keskittymistä. Kauppajonossa voi tuntua, kuin viettäisi johonkin suuntaan ja kävellessä voi tuntua kuin silmät menisivät epäsynkässä askeleiden kanssa. Tuntemukset voivat olla kuin olisi joutunut Linnanmäen vanhaan Vekkulaan erilaisiin temppuratoihin kesken arkirutiinien. Ehkä tavallisin motorinen tuntemus on korostunut tasapainon korjaamisen tarve, koska hienomotoriikka, koordinaatio ja ajoitus voisivat toimia vielä tarkemmin.

Huimauksella on luonnollisesti psykologiset seuraukset, kuten kivulla. Huimausoireet aiheuttavat huolestuneisuutta ja ahdistuneisuutta, jotka ovat huimauksessa tavallisimmat psykologiset liitännäisoireet lisääntyneen kuormituksen tunteen kanssa. Kuten aina – syy- ja seuraussuhteita fyysisten ja psykologisten oireiden välillä on hyvin vaikeata tai mahdotonta määrittää.

Värikkäästä ja laajasta oirekuvasta huolimatta myös huimausoireet voi kääntää ymmärrettäväksi työdiagnoosiksi itselle ja huimauksesta kärsivälle. Huimauksen luokittelusta on useita versioita, mutta terapeutin näkökulmasta toiminnallinen jako lienee kätevin ja käytännöllisin terapian tarkoituksellisen suuntaamisen kannalta. Muiden syiden selvittely vaatii usein lääketieteellistä tutkimusta, joten niistä on hyvä myös olla tietoinen, jotta tarvittaessa huimauksesta kärsivän voi laittaa eteenpäin jatkotutkimuksiin. On myös hyvä huomioida, että pitkäaikaisemmissa oirekuvissa tila on yleensä monitekijäinen eli siinä esiintyy oireita useammasta eri huimaustyypistä. Huimauksen syyt voidaan jakaa esimerkiksi alla esitetyn jaottelun mukaisesti.

  • Lihas- ja jänneaisti eli proprioseptioperäisiin
  • Näköaistista ja silmien toiminnasta johtuviin
  • Sisäkorvan tasapainojärjestelmästä eli vestibulaari-järjestelmästä johtuviin
  • Muihin mahdollisiin syihin
  1. Lihas- ja jänneaisti eli proprioseptioperäiset

Jänne- ja lihasaisti eli proprioseptio kertoo meille koko ajan lihaksien ja sidekudoksen kautta missä asennossa olemme ja missä menemme. Proprioseption toiminnan voimme helpoiten huomata sulkemalla silmämme. Silmät kiinni hahmotamme kehon ”sisäistä maailmaa”, kuten esimerkiksi käden paikkaa, asentoa ja liikettä enemmän lihaksien sisällä olevien lihassukkuloiden ja muiden lihasten aistinelimien kautta. Kallonpohjan lihaksissa on eniten lihasten aistinelimiä, josta johtuen tavallisin proprioseptio-peräinen huimaus tunnetaan niskaperäisenä huimauksena. Yleisesti oireet lisääntyvät seisoen paikallaan ja vähenevät istuen ja makuulla. Vain liikkeessä, kuten kävelyssä, tuntuvaan huimaukseen liittyy yleensä myös muita huimaustyyppejä.

Proprioseptioperäisen huimauksen oirekuva voi tuntua:

  • laivankansimaiselta
  • tunne kuin kävelisi pehmeällä alustalla
  • huteralta
  • epätasapainoiselta
  • jännittyneeltä erityisesti niskan ja purulihaksien alueella
  • keinuttavalta
  • epätodelliselta
  • pieneltä jatkuvalta humalatilalta
  • lihaksien nopeana väsymisenä liikkeessä
  • haastavuutena liikkua pimeässä
  • Kaikissa näissä yleensä silmien sulkeminen ei ainakaan vähennä oiretta.
  1. Näköaistista ja silmien toiminnasta johtuvat

Näköaisti on pääaistimme ympäristön hahmottamiseen. Tästä johtuen silmien toiminnalliset häiriöt, kuten katseen kohdistamisen vaikeudet, silmien seurannan ja nopeitten liikkeiden epätarkat liikkeet voivat aiheuttaa huimauksen kaltaisia tuntemuksia, jossa tunnemme maailman olevan vähän eri ”radalla” kuin aistitietomme. Silmien toiminnot yhdistyvät myös niskan toimintaan saumattomasti pää-silmäkoordinaation kautta.

Silmien toimintoihin liittyvä oirekuva voi tuntua:

  • silmien nopeana väsymisenä
  • sumeana ja väsyneenä olona toimissa ja askareissa
  • matkapahoinvoinnin tunteena kävellessä ja liikkeessä
  • maailman humauksina, pomppimisena tai heilahduksina kävellessä
  • vaikeutena johonkin suuntaan katsomisena ja tekstin lukemisena, esim. supermarketissa ylähyllyn tekstin lukemisena tai kirjaa lukiessa
  • tunteena, että kehon iskunvaimentimet eivät olisi kunnossa, jolloin askeleen tullessa maahan tuntuu kuin tärähdys aiheuttaisi aina silmien pomppaamisen
  • Liikeherkkyytenä esim. supermarketeissa, joissa on paljon valoja, vastaan tulevia ihmisiä ja erilaisia pintoja
  1. Sisäkorvan tasapainojärjestelmä eli vestibulaari-järjestelmäperäiset

Sisäkorvan tasapainojärjestelmällä on useita toimintoja. Pääasiallisesti se kertoo missä asennossa päämme on ja miten sijaitsemme suhteessa ”ulkoiseen maailmaan”. Lisäksi vestibulaari-järjestelmä toimii koko tasapainojärjestelmän aistitiedon ja motoristen toimintojen integroijana ja koordinoijana aivojen eri osien kanssa. Keskeisestä roolista johtuen voimakkaat muutokset, kuten akuutit tasapainohermon tulehdukset, vestibulaari-järjestelmässä vievät tasapainon ja toimintakyvyn yleensä kokonaan.

Toispuoleisessa sisäkorvan toiminnallisista häiriöistä tavallisin huimausoireen aiheuttaja on kaarikäytävän sisällä olevien kiteiden sakkautuminen. Yleisesti tämä tunnetaan hyvänlaatuisena asentohuimauksena. Klassinen hyvänlaatuinen asentohuimaus alkaa sängyssä päätä kääntäessä. Hyvänlaatuisen asentohuimauksen oire on aina kiertohuimaus, joka kestää alle 60 sekuntia. Kiertohuimauksen aikana osa siitä kärsivistä tuntee silmien ”hyppelevän”, joka johtuu silmävärveestä eli nystagmuksesta. Harvinaisemmat volttihuimaukset eteen tai taakse ja erilaiset karusellimaiset tuntemukset ovat myös mahdollisia. Kiertohuimauksessa voi tuntea itse liikkuvansa tai sitten voi tuntea maailman pyörivän ympärillä.

Toinen tavallinen sisäkorvaperäinen huimaus on vanhemmilla ihmisisillä tavallisimmin tavattava ns. ikähuimaus, jossa sisäkorvan molempien vestibulaari-järjestelmien puolien toiminta heikkenee yleisesti.

Ikähuimauksen oireet ovat tavallisimmin:

  • tasapainon vaikeutena pehmeällä ja vaihtelevalla alustalla
  • pöpperöisenä olona
  • yleisen kömpelyyden lisääntymisenä
  • vaikeutena tehdä kahta liikettä samaan aikaan
  • kuuloalenemana ja kuulon muina muutoksia
  • matkapahoinvoinnin tunteena
  1. Muista syistä johtuvat

Yleisesti muut syyt vaativat aluksi lääketieteellisiä ja/tai psykologisia jatkotutkimuksia ja vasta sitten tarpeen vaatiessa hoitoa ja kuntoutusta. Esimerkiksi erilaisissa neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin taudissa ja MS-taudissa vestibulaari-kuntoutuksesta on kohtuullisesti näyttöä.

Huimaukseen yleisoireena voivat vaikuttaa monet muut mahdolliset tekijät, kuten

  • aineenvaihdunnan sairaudet, kuten Diabetes
  • Diabetes voi vaikutta myös jalkojen tuntoaistiin, joka voi huonontaa tasapainoa
  • autonomisen hermoston toiminnan muutokset erityisesti ylösnousuissa
  • hyperventilaatio
  • puutostilat, kuten raudan puutos, voivat myös tuoda huteruutta ja erityisesti nopean väsymisen tunnetta lihaksissa
  • Univaikeudet ja häiriöt
  • kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta
  • neurologiset sairaudet, kuten esim. Parkinsonin tauti ja MS-tauti
  • harvinaisemmat aivoverenkierron häiriöt ja erilaiset infektiot, jotka näkyvät nopeasti tulleina voimakkaina oireina
  • kannattaa myös muistaa, että monissa lääkkeissä sivuoireena tai yhteisvaikutuksien kautta voi esiintyä huimausta, pyörrytystä ja huteruutta

Kirjoittaja

Jani Mikkonen, kiropraktikko, erikoistunut neurologiseen kuntoutukseen, väitöskirjatutkija. Yksityisvastaanotto Helsingin keskustassa, www.selkakuntoutus.fi. Palautteet, kysymykset ja kommentit: jani@selkakuntoutus.fi

Lähteitä:

Kaski D, Herron D, Nachev P. Deconstructing Dizziness. Front Neurol. 2021 Apr 29;12:664107. doi: 10.3389/fneur.2021.664107. eCollection 2021. PMID: 33995260

Bronstein AM, Pavlou M. Balance. Handb Clin Neurol. 2013;110:189-208. doi: 10.1016/B978-0-444-52901-5.00016-2. PMID: 23312641.

Kerber KA, Callaghan BC, Telian SA, Meurer WJ, Skolarus LE, Carender W, et al. Dizziness Symptom Type Prevalence and Overlap: A US Nationally Representative Survey. Am J Med. 2017;130(12):1465.e1-.e9.

Whitman GT. Dizziness. Am J Med. 2018;131(12):1431-7.

Whitman GT. Examination of the Patient with Dizziness or Imbalance. Med Clin North Am. 2019 Mar;103(2):191-201. doi: 10.1016/j.mcna.2018.10.008. Epub 2018 Dec 3. PMID: 30704676.

Jacobson G, Shepard N, Barin K, Burkard R, Janky K, McCaslin D (Editors). Balance Function Assessment and Management. Third Edition. Plural Publishing 2021. ISBN13: 978-1-63550-188-9

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.