Sapelien kalistelua
Taitojen oppimisen tiimoilta käydään kiivasta keskustelua parhaasta taustateoriasta. Debatti on käynyt kuumana aina 1990-luvulta asti siitä lähtien, kun Anders Ericsson julkaisi kulttitutkimuksensa viulunsoittajien harjoitusmääristä ja taitotasoista. Kinastelun kotimaisena esimerkkeinä ovat muun muassa jalkapallon suunnanmuutosblogissa julkaistut kiivaat mielipiteet. Vastakkain ovat informaation prosessointiteoria ja ekologinen dynamiikka. Hyvin lyhyesti kuvailtuna informaation prosessointiteoriaan pohjautuvassa taitojen opettelussa tavoiteltu liikemalli on etukäteen määritelty ja aina oppijan poiketessa tästä ihannemallista opettaja/valmentaja korjaa virheellisen suorituksen. Taidon opettelu on hyvin määrätietoista ja eksplisiittistä. Informaation prosessointiteorian mukaan taitava suoritus on jonkin etukäteen opetellun asian toteuttamista. Ekologisessa dynamiikassa puolestaan tavoitesuoritusta ei ole ennalta määrätty ja oppimisprosessi on luonteeltaan kokeilevaa ja etsivää. Oppimisympäristön merkitys korostuu ekologisessa dynamiikassa toiminnan painottuessa tiedostamattomaan, implisiittiseen oppimiseen. Ekologisessa dynamiikassa taitava suoritus rakentuu oppijan ja oppimisympäristön välisestä dynaamisesta vuorovaikutussuhteesta. (Ericsson 2007; Ericsson & Pool 2017; Button ym. 2020; Chow ym. 2016).
Sama metsä – eri puut
Olipa taidon oppimisen taustateoria sitten informaation prosessointi tai ekologinen dynamiikka, samat peruspilarit ovat löydettävissä molemmista aatesuunnista. Tuloksekkaaseen taitojen oppimiseen liittyvät aina harjoittelun runsas määrä, vaihtelu ja informaatio. Kukaan ei ole synnynnäisesti taitava, harjoittelu löytyy jokaisen taustalta muodossa tai toisessa. Jopa musiikin ihmelapsi Mozartin taustoista on löydettävissä vuosikausien määrätietoinen harjoittelu ennen ensimmäisiä mestariteoksia. Vaikka muillakin tekijöillä on oma merkityksensä taidon oppimiselle (ks. mm. Macnamara & Maitra 2019), niin harjoittelulla on kuitenkin hyvin merkittävä rooli. Saman, jo osatun liikesuorituksen, toistaminen on hyvin tehoton tapa oppia. Vaihtelun on todettu olevan arvokas elementti taitoja opeteltaessa. Informaation prosessointiteoriassa vaihtelua tarvitaan liikesuorituksen hienosäätöön vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla kulloisenkin tilanteen ja ympäristön haasteisiin. Skeemateorian mukaan ihmisillä on mielen sisäinen malli liikesuorituksista. Aina kun liike suoritetaan, pikkuaivot vertailevat lihasten toimintakäskyä kehosta saatuun sensoriseen tuntemukseen liikkeestä. Tämän vertailun ja vaihtelun kautta sisäinen liikemalli täsmentyy, jäsentyy ja syventyy. Ekologisessa dynamiikassa vaihtelun tarkoituksena on parantaa oppijan sopeutumiskykyä eli tukea yksilöllistä adaptoitumista eri olosuhteisiin ja tilanteisiin. Vaikka edellä mainittujen teorioiden suurin eroavaisuus onkin suhteutumisessa informaatioon, niin yhtä kaikki molemmat teoriat peräänkuuluttavat informaation tärkeyttä. Nimensä mukaisesti informaation prosessoinnissa informaatiota työstetään ennen sen hyödyntämistä, kun taas ekologisessa dynamiikassa suoralla havainnoinnilla on keskeinen merkitys (Schmidt ym. 2018; Gray 2020).
Miksi pitää harjoitella paljon?
Myeliinitupen muodostuminen hermosyyn ympärille on yksi vahva peruste sille, miksi pitää harjoitella paljon. Impulssiin johtumista voidaan nopeuttaa viejähaarakkeen (aksoni) paksuutta kasvattamalla, jolloin sisäinen vastus pienenee. Toinen keino on lisätä myeliiniä haarakkeen ympärillä. Myeliini toimii sähköisenä eristeenä lisäten aktiopotentiaalin johtumisnopeutta. Myeliinittömässä solussa signaali etenee noin 0.5–10 metriä sekunnissa, kun taas myelinisoidussa hermossa vastaava johtumisnopeus voi olla jopa 150 metriä sekunnissa. Myeliini ei muodostu hetkessä, vaan sen muodostuminen ottaa aikansa. Myelinisaatio on siis yhteydessä määrällisesti runsaaseen taitoharjoitteluun. Lohdullista on se, että myeliiniä muodostuu kaiken ikäisillä, taitojen oppiminen ei ole pelkästään lasten ja nuorten yksityisomaisuutta (Pesce ym. 2016; Purves ym. 2001; Williamson & Lyons 2018).
Miksi vaihtelu tehostaa taitojen oppimista?
Hermosolut ovat yhteydessä toisiinsa muodostaen nk. hermoverkon. Ihmisellä arvioidaan olevan noin sata miljardia hermosolua, joista jokaisella on noin tuhat liitosta toisiin hermosoluihin (Penttonen 2012). Eräs taitoharjoittelun tavoitteista on tihentää tätä hermoverkkoa synnyttämällä uusia hermosoluyhteyksiä (synaptogeneesi). Monipuolinen ja vaihteleva harjoittelu vaikuttaa positiivisesti hermosoluyhteyksien syntymiseen. Vaihtelevan harjoittelun on todettu parantavan aivojen muokkaantuvuutta, plastisuutta (mm. Hofer & Bonhofer 2010; Kumpulainen ym.). Vaihtelua harjoittelussa voi olla sekä eri liikuntamuotojen välillä että myös yksittäisen harjoitteen sisällä. Vaihtelu parantaa paitsi harjoituksen tehokkuutta, se myös lisää urheilijan tarkkaavaisuutta, motivaatiota ja viihtymistä. Vaihtelun elementin avulla parannetaan aivojen ja keskushermoston adaptiivisuutta (Kalaja & Avela 2020)
Oppija tarvitsee informaatiota oppiakseen
James Gibsonin (1979) mukaan liikkuminen edellyttää havainnointia ja havainnointi liikettä. Informaation ja toiminnan yhteen koplaaminen on taitoharjoittelun ytimessä. Informaatio ennen liikettä ja liikkeen aikana auttaa suuntaamaan tarkkaavaisuutta ja kontrolloimaan liikettä. Liikkeen jälkeinen palaute voi kertoa joko liikkeen suorituksesta tai liikkeen lopputuloksesta. Molempia näitä tarvitaan, mutta erityisen merkityksellinen on tieto lopputuloksesta.
Harjoitustilanteiden suunnittelussa on tärkeää varmistaa, että oppijan saama informaatio vastaa ”oikeassa” tilanteessa saatavaa informaatiota. Oikea tilanne tarkoittaa urheilun viitekehyksessä kilpailua, liikunnanopetuksessa liikuntaharrastusta ja fysioterapiassa asiakkaan arkielämää. Informaation prosessointiteoria peräänkuuluttaa harjoittelun spesifisyyttä, vastaavasti ekologisessa dynamiikassa korostetaan informaation representatiivisuutta. On havaittu, että esimerkiksi pallotykin kanssa harjoittelu palvelee perin huonosti oikeaa pelaajaa vastaan pelaamista, tai tötsien kiertäminen pelitilannekuljettamista (Ericsson & Pool 2017; Button ym. 2020).
Taidot liimaavat yhteen kehon ja mielen
Taitoharjoittelu on holistinen kokonaisuus, joka kokoaa yhteen kehon ja mielen toiminnot. Taitojen oppimisessa yhdistyvät fyysinen suorittaminen ja siihen liittyvät psyykkiset ja sosiaaliset toiminnot, tai toisinpäin; psyykkiset ja sosiaaliset toiminnot sekä niihin liittyvä fyysinen suorittaminen. Taitojen oppiminen on pitkäjänteistä toimintaa, jossa ei jaeta pikavoittoja. Vaikka arjessa tuntuukin, että taidot opitaan oivalluksien, älynvälähdysten ja neronleimauksien kautta, niin todellisuudessa taidot rakentuvat vähitellen. Kaikki oppiminen ei aina välttämättä nouse tietoisuuden tasolle ja siitä saattaa johtua, että usein miellämme oppimisen läpimurtoina.
Kirjoittaja: Sami Kalaja, Liikunnan työelämäprofessori Jyväskylän yliopistosta
Toimitsijakunta: Pasi Kokkonen ja Joonas Keituri, VK-Kustannus
Lähteet:
Button, C., Seifert, L., Chow, J., Araujo, D. & Davids, K. (2020). Dynamics of skill acquisition. An Ecological Dynamics Approach. Human Kinetics.
Chow, J., Davids, K., Button, C. & Renshaw, I. (2016). Nonlinear pedagogy in skill acquisition – an introduction. Routledge.
Ericsson, K.A. (2007). The development of elite performance and deliberate practice: An update from the perspective of the expert-performance approach. Teoksessa J. Starkes & K. Ericsson (toim.) Expert performance in sport: Recent advances in research of sport expertise. Champaign IL: Human Kinetics.
Ericsson,A. & Pool, R. (2017). Peak. How all of us can achieve extraordinary things. Vintage.
Gibson, J. (1979). The ecological approach to visual perception. Boston: Houghton Mifflin.
Gray, R. (2020). The Two Skill Acquisition Approaches: Key Differences. Viitattu 18.10.2021. www.perceptionaction.com.
Hofer, S. & Bonhoeffer, T. (2010). Dendritic Spines – The Stuff That Memories Are Made Of? Current Biology. 20 (4) R157–R159.
Kalaja, S. & Avela, J. (2020). Fysiikkaharjoitteluun lisää tehoja aivoista ja keskushermostosta. Valmentaja, 26(4), 50.
Kumpulainen, S., Avela, J., Gruber, M., Bergmann, J., Voigt, M., Linnamo, V. & Mrachacz-Kersting, N. (2015). Differential modulation of motor cortex plasticity in skill- and endurance-trained athletes. European Journal of Applied Physiology 115(5):1107-15.
Macnamara, B. & Maitra, M. (2019). The role of deliberate practice in expert performance: revisiting Ericsson, Krampe & Tesch-Römer (1993). Royal Society Open Science, Feb 2019.
Penttonen, M. (2012). Virikkeitä laadukkaaseen varhaiskasvatukseen aivotutkimuksesta. Viitattu 19.10.2021. https://docplayer.fi/5060089-Virikkeita-laadukkaaseen-varhaiskasvatukseen-aivotutkimuksesta-28-1-2012-markku-penttonen-jyvaskylan-yliopisto.html
Pesce, C., Croce, D., Ben-Soussan, T., Vazou, S., McCullick, B., Tomporowski, P. & Horvat, M. (2016). Variability of practice as an interface between motor and cognitive development International Journal of Sport and Exercise Psychology, 17:2, 133–152.
Purves D., Augustine G., & Fitzpatrick D. (2001). Neuroscience. Sunderland (MA): Sinauer Associates; 2001.
Schmidt, R., Lee, T., Winstein, C., Wulf,G. & Zelznik, H. (2018). Motor Control and Learning: A Behavioral Emphasis. Human Kinetics.
Williamson, J. & Lyons, D. (2018). Myelin Dynamics Throughout Life: An Ever-Changing Landscape? Frontiers in Cellular Neuroscience, 19 / 2018.
