Torakolumbaalinen faskia – sidekudoksinen linkki raajojen ja vartalon välissä
Torakolumbaalinen faskia tunnetaan myös thoracolumbaalisena faskiana, fascia thoracolumbaliksena tai selän leveänä peitinkalvona, mutta sitä voidaan nimittää myös selän alueella olevaksi syväksi faskiaksi. Nimityksiä on monia, riippuen lähteestä ja nimeämisen tarkoituksesta tai toisinaan yksinkertaisesti siitä, että käytetäänkö latinan, englannin vai muuhun kieleen pohjautuvaa ilmaisua. Nimeämisen eroista huolimatta termeillä tarkoitetaan selän takaosassa olevaa vahvaa sidekudoksista rakennetta, joka yhdistää lihaksia toisiinsa muodostaen anatomisfysiologisia jatkumoita.
Torakolumbaalinen faskia sijaitsee nimensä mukaan rintakehän alaosan (torako – thoracic) ja lanneselän (lumbal) alueella yhdistäen risti- ja suoliluun rakenteita lanne- ja rintakehän nikamiin sekä kylkiluihin. Sidekudoksisia yhteyksiä on tällä alueella muitakin. Nikamat kiinnittyvät toisiinsa välilevyillä sekä ligamenteilla. Ligamenttejä on kahdenlaisia. Osa on lyhyitä, jotka kulkevat selkeästi rakenteesta toiseen. Esimerkiksi supraspinosusligamentit, jotka kulkevat okahaarakkeesta toiseen. Osa ligamenteista muodostaa suurempia kokonaisuuksia, jotka kulkevat kaikkien nikamien yli. Hyvinä esimerkkeinä jälkimäisestä toimivat anteriorinen ja posteriorinen longitudinaalinen ligamentti. Ne kulkevat koko selkärangan matkan peittäen nikamien corpusten etu- ja takapintaa.
Pienemmät supraspinosusligamentitkin muodostavat suuremman kokonaisuuden kiinnittyen toisiinsa sekä interspinosusligamentteihin ja edelleen torakolumbaaliseen faskiaan (kuva1).
Pakaralihaksista varsinkin iso pakaralihas (gluteus maximus) kiinnittyy suoli- ja ristiluuhun, mutta lihaksen pinnallisia säikeitä kulkee runsaasti luisten rakenteiden yli torakulumbaaliseen faskiaan, jossa ne muodostavat selkeän risteävän verkoston antaen kiinnityspinnan leveälle selkälihakselle (latissimus dorsi). Tämä ison pakaralihasten ja leveän selkälihasten yhteys muodostaa torakolumbaalisen faskian pinnallisimman kerroksen. Edellä mainittua yhteyttä tarvitaan ristikkäisessä voimansiirrossa alaraajojen ja vartalon välillä esimerkiksi kävelyssä. Eteenpäin suuntautuvan vastavuoroisen liikkeen lisäksi torakolumbaalinen faskia on samalla tärkeä anatominen linkki ristisuoliluunivelen (SI-nivel) stabiloinnissa. Tätä ristikkäistä järjestelmää kutsutaan myös voimalukitusristiksi.
Risteävän sidekudosjärjestelmän alla on torakolumbaalisen faskian syvempi kerros, joka ympäröi selän pitkää ojentajalihasta (erector spinae). Rakenteeltaan tämä kerros muodostaa pitkittäisen jatkumon, vaikka senkin sidekudossäikeet kulkevat osittain selkärangan yli.
Ristiluun päällä olevat ristisuoliluun nivelsiteet kiinnittyvät osittain alaspäin kulkevaan paksuun nivelsiteeseen (ligamentum sacrotuberale) ja osin ylöspäin lähtevään selän ojentajalihakseen ja sen eri osiin. Näin kehoon muodostuu pitkittäinen anatominen jatkumo.
Kylkeen, lantion ja kylkiluiden väliin muodostuu lateral raphe-niminen sidekudoslinkki, johon kehon etupuolelta tulevat vatsalihakset kiinnittyvät. Lateral raphe muodostaa edelleen yhteyden nikamien poikkihaarakkeisiin sekä selän ojentajalihasta ympäröimällä myös okahaarakkeisiin ja edelleen torakolumbaalisen faskian pinnallisempaan kerrokseen. Tämä poikittainen rakenne yhdistää vatsalihakset jatkumoksi selän ja lantion lihasten kanssa (kuva2).
Torakolumbaalissa faskiassa on runsaasti niin sanottuja mekanoreseptoreita eli hermopäätteitä, jotka reagoivat kudosten mekaanisiin muutoksiin esimerkiksi venytykseen ja paineeseen. Tutkimusten perusteella (esimerkiksi Schilder 2015) torakolumbaalisen faskian on osoitettu olevan eniten kipua aistiva anatominen rakenne alaselän alueella. Anatomisten tutkimusten lisäksi torakolumbaalisen faskian toimintaa on tutkittu runsaasti viime vuosina. Useat tutkimusryhmät ovat raportoineet selän eteentaivutukseen (fleksioon) liittyvästä selän ojentajalihasten rentoutumisesta terveillä ihmisillä. Alaselkäkipuisilla tätä rentoutumista ei näytä tapahtuvan, vaan selän ojentajalihas pyrkii työskentelemään yliaktiivisesti. Tämä saattaa altistaa erilaisille kivuille, kireyksille tai muille vastaaville toimintahäiriöille, joita esimerkiksi Langevin (2011) on havainnollistanut. Langevin on tehnyt uraa-uurtavaa työtä torakolumbaalisen faskian toimintahäiriön ultraäänikuvantamisessa.
Torakolumbaalinen faskia on toiminnallisesti tärkeä sidekudosrakenne, joka yhdistää lantion ja rintakehän lihakset toisiinsa. Sen hyvä toimintakyky edellyttää riittävää liikkuvuutta ja elastisuutta sekä voimaa, jotka yhdessä mahdollistavat hallitun ja kivuttoman liikkeen koko selän ja lantion liikeradoille.
Torakolumbaalista faskiaa tulee siten harjoittaa monipuolisesti sen rakenteen ja toiminnan mukaisesti niin vartalon koukistussuuntaan kuin raajojen vastavuoroiseen yhteistyöskentelyyn.
Lisää tietoa torakolumbaalisesta faskiasta ja koko faskiajärjestelmästä sekä esimerkkejä harjoitteista tarkkoine ohjeineen löydät Faskia – terapian ja liikkeen kannalta kirjasta.
Mika Pihlman
Tekstiin liittyviä lähteitä yleisen anatomian kirjallisuuden lisäksi:
Willard, 2012. The thoracolumbar fascia: anatomy, function and clinical considerations
Benjamin, 2009. The fascia of the limbs and back–a review.
Schleip, 2012. What is `fascia’? A review of different nomenclatures
Pool-Goudzwaard, 2003. Biomechanics of the Sacroiliac Joints and the Pelvic Floor
Vleeming, 1995. The posterior layer of the thoracolumbar fascia
Bogduk, 1984. The applied anatomy of the thoracolumbar fascia.
Langevin, 2011. Reduced thoracolumbar fascia shear strain in human chronic low back
Schilder, 2014. Sensory findings after stimulation of the thoracolumbar fascia with hypertonic saline suggest its contribution to low back pain
Schuenke, 2012. A description of the lumbar interfascial triangle and its relation with the lateral raphe: anatomical constituents of load transfer through the lateral margin of the thoracolumbar fascia
Barker, 2013. Anatomy and biomechanics of gluteus maximus and the thoracolumbar fascia at the sacroiliac joint
Wingerden, 2004. Stabilization of the sacroiliac joint in vivo: verification of muscular contribution to force closure of the pelvis
Shirado, 1995. Flexion-relaxation phenomenon in the back muscles. A comparative study between healthy subjects and patients with chronic low back pain.
Colloca, 2005. The biomechanical and clinical significance of the lumbar erector spinae flexion-relaxation phenomenon: a review of literature
Macintosh, 1987. The biomechanics of the thoracolumbar fascia
Stecco, 2014. Functional Atlas of the Human Fascial System
